Mehevä särkipiirakka nokkospestolla

Vaikka olen aina ollut kiinnostunut elitapojemme ympäristövaikutuksista, niin yhä enemmän ajattelumaailmani korostuu myös ruoanlaitossani. Viimeisen kolmen vuoden aikana minulla ei ole mennyt ruokaa lähes ollenkaan roskiin ja viimeisen kahden vuoden aikana hedelmäostokseni pystyy laskemaan yhden käden sormilla ja olen tankannut vitamiinit läpi talven kesällä itsepoimituista marjoista. Samoin oma palsta on tarjonnut mahdollisuuden viljellä itse salaatit, yrtit ja perunat monen kuukauden ajan, ja yrttejä olenkin kuivattanut runsaasti talvivarastoon aina loppukesästä ja perunoita jopa pakastanut joulupöytään saakka. Olen myös jättänyt ruokavaliostani täysin pois vesisyöpöt avocadot ja taatelit, samoin olen suosinut kotimaista perunaa riisin sijaan ja syönyt kaukaa roudattua soijaa ja qvinoaakin maksmissaan vain harvoin ravintoloissa. Lihaa syön vain silloin, kun saan sitä lähikaupan -60% alennuksesta, sillä mielestäni ruokahävikki on se kaikista suurin paha mitä ruoan ympäristövaikutuksilla voi olla. Pitkä on vielä matka siihen, että eläisin täysin ympäristö- ja ilmastoystävällisesti, mutta ruoan suhteen olen saanut tänä vuonna mielestäni skarpattua suurempia askelia kuin monen muun asian saralla.

Tämän ideologiani pohjalta olen myös alkanut kiinnittää huomiota kalansyöntiin, etenkin kun me suomalaiset syömme lohta aivan mielettömiä määriä. WWF:n kalaoppaasta  ja saman järjestön raporteista voikin esimerkiksi lukea, että ”kasvatettua lohta tulee välttää, koska sen viljelyssä kuluu enemmän kalaa rehuna kuin mitä itse viljely tuottaa.  — Rannikolla sijaitsevat lohenviljelylaitokset voivat levittää tauteja ja loisia luonnonkaloihin. Viljelylaitoksilta karanneet yksilöt voivat puolestaan lisääntyä luonnonlohien kanssa ja näin ollen heikentää luonnonkantojen perimää. Kasvatus aiheuttaa myös ravinnekuormitusta vesistöön.” Vaikka Suomessa on jo onnistuttu lisäämään kotimaisen kalan viljelyä kestävämmillä metodeilla, ei lohi yllä vielä alkuunkaan kestävimpien valintojen joukkoon.

Tonnikalasta moni on varmasti myös jo saanut lukea, miten koko maailman tonnikalakannat ovat jo täysin pulassa ja tilanne on yhä pahenemaan päin. Moni merkki mainostaa esim. delfiinivapaata tonnikalaa, mutta se ei ole auttanut tonnikalakantaa, päinvastoin tonnikalan kalastus lisääntyy mieletöntä vauhtia kaiken aikaa. Uudet teknologiat mahdollistavat nyt yhdelle laivalle saman kalastussaaliin päivässä, kuin mitä  kokonainen maa saattoi vielä vuosia sitten saada vuodessa. Tonnikalan kasvatus ei myöskään ole ratkaissut kalakannan elpymistä, vaan pahentanut ympäristöongelmia entisestään lukuisista syistä. Tonnikalaa pyytäessä myös lukuisat muut meren elävät kärsivät ja onkin laskettu, että vuosittain kuolee 100 miljoonaa haita ja kymmeniä tuhansia kilpikonnia tonnikalan pyynnin seurauksena aiheuttaen samalla tuhoa koko meren ekosysteemille. Tonnikalalajeja on monia ja erityisesti isosilmätonnikala on aivan liian liikakalastettu. WWF:n kalaopas kertoo uistimella, käsisiimalla ja vapakalastuksella Tyyneltämereltä pyydystetyn valkotonnikalan ja keltaevän syömisen vielä suhteellisen vastuulliseksi, mutta valitettavasti kaupan hyllyillä näemme runsaasti aivan muilta meriltä ja muilla tekniikoilla pyydystettyä tonnikalaa, eivätkä ihmiset osaa vertailla purkkeja ostaessaan eri tonnikalalajeja, lienevätkö valmistajat aina edes kertoneet sisällön tarkempaa lajia.

Mitä tulee siis kalavalintoihin, niin kotimaisten särkikalojen suosiminen on ympäristön kannalta aivan ykkösvaihtoehto ja mikä parasta, tämä ei tarkoita edes ravintoarvoista nipistämistä eikä nykyään edes mausta tinkimistä! ”Särkikaloja ei juuri kalasteta ruoaksi, ja monin paikoin kannat ovat jopa ylitiheitä. Särkikaloja esiintyy yleisenä koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Särkikalakannat ovat Suomen vesissä vahvat eikä kalastus uhkaa kantoja. Vaikka särkikalat usein mielletään roskakalaksi, niiden ravintoarvo on hyvä. Särkikaloja kannattaa suosia ruokakalana myös ekologisista syistä: ne ovat lähiruokaa, ja ylisuuret särkikalakannat voivat lisätä rehevöitymistä. Taloudellisesti tärkeimmät särkikalat Suomessa ovat lahna, särki ja säyne eli säynävä. Myös suutarilla ja vimpalla voi olla paikallisesti taloudellista merkitystä.” lähde WWF.

Jotkut ovatkin jo varmaan bonganneet särki- ja lahnaruokia huippukokkien TV-ohjelmista ja fine dining ravintoloidenkin listoilta. Olen ihan äärimmäisen onnellinen, että ”roskakalan” mainetta on nyt alettu urakalla parantamaan ja lähijärviemme antimia nostamaan niille ansaittuun valokeilaan. Mutta on todellakin ymmärrettävää, että kalaa kaupasta ostava tai tällainen kaltaiseni mökkikalastaja ei särkeä itse jaksa joka viikko pöytään laittaa, sillä kalan ruotomäärä on valtava ja maku ei ole luonnostaan se houkuttelevin ilman hyviä maustamisen ja valmistuksen kikkakolmosia. Niinpä vatsanpohjaani nipisteleekin onnesta nyt kun kauppoihin on saatu mahtavat Järki Särki tuotteet. Tämän takana on mitä sympaattisin yrittäjäpariskunta Keski-Suomesta, joka on alkanut pari vuotta sitten valmistaa aivan mielettömän upean makuisia särkituotteita luomumaustein! Järki Särki tuotteissa ei ole luomusertifikaattia, koska villiruoalle ei voi sitä saada. Sisältö on kuitenkin täyttä timanttia ja todellista lähi- ja luomuruokaa kaikesta huolimatta. Ensimmäisenä kokeilin tomaatti-yrttimaustettua särkeä ja kun vieraani maistoivat tekemääni piirakkaa, santsasi jokainen sitä mielihyvin ja kehui tekelettäni kuin myös Järki Särkeä maasta taivaisiin! Järki Särjen valmistuksessa käytetty energia on muuten kaikki uusiutuvaa energiaa ja yritys on täysin yrittäjävetoinen. Tapasin toisen yrittäjistä muutama kuukausi sitten ja en olisi voinut ihanampaa kuvaa brändin perustajista saada. Kaikki on viimeisen päälle mietittyä ja tuotteita tehdään suurella sydämellä. Ihan mielettömän suuri hatunnosto Arille ja Marjalle, ja heidän upealle työlleen! Olen kuitenkin sen verran kulinaristi, että pelkän kannatuksen takia en kotiini mitään osta, joten voin todella lämpimästi suositella tuotteita myös niiden erinomaisen maun ansiosta.

Tässä siis mitä maukkain Järki Särki piiras, johon inspiraatiota otin Kodin Kuvalehden suolaisen piirakan ohjeesta. Mikä parasta, sain ujutettua reseptiin myös toisen villiruokalempparini, eli Helsinki Wildfoodsin nokkospeston. Järki Särki ja nokkospesto sopivat aivan erinomaisesti yhteen ja en maltakaan odottaa tulevia reseptikokeiluitani niin valkosipulilla maustetun Järki Särjen kuin myös muiden Helsinki Wildfoods villiyrttien osalta. Helsinki Wildfoodsin nokkospesto on minusta kuivatuotteena mitä mainioin mauste, sillä nokkonen ja merisuola sopivat loistavasti esimerkiksi juuri keitettyjen kananmunien tai kalan päälle.

JÄRKI SÄRKI PIIRAKKA

Pohja
  • 2 dl kaurajauhoja
  • 2 dl kaurahiutaleita
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 3/4 tl suolaa
  • 50 g voita
  • 2 dl maitoa
Täyte
  • 1 prk raejuustoa (200 g)
  • 1 prk smetanaa (120 g)
  • 1 luomumuna
  • 1 rkl sitruunanmehua
  • ripaus kuivattua tilliä hienonnettuna
  • 2 tl Helsinki Wildfoods nokkospestoa – kuivatuotteena tai valmiina pestona
  • ½ tl suolaa
  • ripaus mustapippuria rouhittuna
  • 1 purkki tomaatti-yrtti Järki Särkeä
Koristeluun
  • 3 keitettyä luomumunaa
  • Helsinki Wildfoods nokkospestoa
 
  1. Tee pohjataikina. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata voi ja lisää maidon kanssa jauhoseokseen. Sekoita taikina tasaiseksi.
  2. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan (Ø 22 cm) ja taputtele jauhotetuin käsin tasaiseksi.
  3. Sekoita raejuusto, smetana, muna, sitruunamehu, tilli, nokkospesto, suola ja pippuri keskenään. Kaada seos piirakkapohjalle. Ripottele särki pinnalle.
  4. Paista piirakkaa 225-asteisessa uunissa 25–30 minuuttia, kunnes pohja on kypsä ja täyte hyytynyt ja saanut väriä pintaansa.
  5. Koristele piirakka munaviipaleilla ja nokkospestolla.
Mainokset

Kurpitsa-vuohenjuustoröstit

Vaikka viime kirjoituksessa totesin lihanhimon ajoittain iskevän kovaa, laskin kuitenkin syöneeni punaista lihaa kolmesti viime kuussa, kanaa pariin otteeseen ja kalaa samoin. Kotikokkailuni ovat aina lähes poikkeuksetta kasvisruokia, tähän tosin tulee poikkeus silloin kun löydän klo 21 jälkeen lähimarketistani luomulihaa -60 %, jota en raaski jättää hävikiksikään, vaan mielikuvitukseni tuottama sankariviitta harteillani pelastan hävikkinaudan lihapullikseni ja murekkeekseni.

Helmikuun kokkailut eivät tosin olleet sitä ilmastoystävällisintä sapuskaa vegepainotteisuudestaan huolimatta, sillä kulutin niihin aikalailla vuohenjuustoa. Yksi näistä juustoisista ja helpoista herkkuruoista oli kurpitsa-vuohenjuustoröstit. Erilaiset röstit säilyttävät vuodesta toiseen suosioni arkiruokien joukossa, sillä ne eivät koskaan epäonnistu, ne ovat helppoja tehdä ja pakastaa, ja reseptit ovat aina kivasti muunneltavissa eri kasviksilla, joten niihin ei helpolla kyllästykään. Tässä nyt siis jakoon Me Naiset -lehden resepti:

Myskikurpitsa-vuohenjuustoröstit

1 myskikurpitsa (noin 800 g)
2 valkosipulinkynttä
2 kananmunaa
1 dl gluteenittomia jauhoja
1 rkl tuoretta rosmariinia
1/4 tl muskottipähkinää
1 tl suolaa
1 tl roseepippuria
4 rkl oliiviöljyä
1 pkt (200 g) vuohenjuustoa

  1. Kuumenna uuni 200 asteeseen.
  2. Kuori myskikurpitsa jos haluat. Voit myös raastaa myskikurpitsan kuorineen. Halkaise kurpitsa ja poista siemenet. Raasta kurpitsa isolla terällä. Nosta raaste kulhoon. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet ja sekoita ne kurpitsaraasteen joukkoon. Lisää munat, jauhot ja mausteet.
  3. Kuumenna öljy pannulla. Nosta lusikalla raasteseosta pannulle ja paista molemmin puolin 5 minuuttia. Nosta röstit voidellulle uunipellille.
  4. Leikkaa vuohenjuusto kiekoiksi ja laita palajuustoa kunkin röstin päälle. Nosta pelti uuniin ja kypsennä vielä 5–10 minuuttia niin, että juusto hieman sulaa.

Puolukka-riistagalette

Näillä talvipakkasilla mieleni tekee jostain syystä enemmän riistaa kuin aikoihin. Valkoinen talvi on tehnyt korvieni väliin jatkuvan ”Lappi-himon” ja varsinkin poron lihaan on iskenyt kova himo Lapin matkailun lisäksi. Kokeilin Kodin Kuvalehden porogalettereseptiä taannoin ja ihastuin siihen täysin! Hyvin erikoiselta kuulostava yhdistelmä vuohenjuustoa ja poronlihaa herätti mielenkiintoni, eikä turhaan. Kyllä joku vain on oivaltanut mielettömän makuparin ja kiitos sille, kuka tämän oivalluksen on päättänyt laittaa aikanaan jakoon!

Olen tehnyt tätä galettea jo pariin otteeseen, mutta molemmilla kerroilla korvannut poronlihan Tallinasta tuodulla poro-peuramakkaralla. Se on sopinut erinomaisesti ohjeeseen myös ja suosittelenkin kokeilemaan eri riistalihoja ohjeeseen. Olen myös muuttanut alkuperäisen reseptin gluteenittomaksi

Puolukka-riistagalette

Pohja:

3 dl gluteenittomia jauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl juustoraastetta (esim. gouda)
1/4 tl suolaa
100 g voita
1/2 dl vettä

Päälle:
1 prk (150 g) pehmeää vuohenjuustoa (Chavroux)
1 prk (120 g) smetanaa
1 muna
1/4 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria rouhittuna
100 g kylmäsavuporoa viipaleina (tai muuta riitalihaa)
2 rkl tuoretta rosmariinia hienonnettuna
2 dl puolukoita

Viimeistelyyn:
tuoreita puolukoita, rosmariinia ja balsamisiirappia

 

  1. Mittaa jauhot, juustoraaste, leivinjauhe, suola ja kylmä voi kulhoon. Nypi muruiksi. Lisää kylmä vesi ja jatka vaivaamista tasaiseksi. Jos taikina lämpenee valmistuksen aikana, voit antaa sen kiinteytyä jääkaapissa ennen leipomista.  Vaivaa kunnes taikinasta muodostuu pallo.
  2. Kauli taikina leivinpaperin päällä pyöreäksi, halkaisijaltaan noin 30 cm:n kokoiseksi levyksi. Vetäise taikinalevy leivinpaperin avulla pellille.
  3. Sekoita vuohenjuusto, smetana, muna, suola ja mustapippuri keskenään. Levitä täyte piirakkapohjalle, mutta tätä pari kolme senttiä reunoilta täyttämättä.
  4. Hienonna poro ja rosmariini. Pyöräytä poro, puolukat ja rosmariini keskenään ja levitä täytteen pinnalle. Nostele reunat rennosti täytteen päälle.
  5. Paista 200-asteisessa uunissa 35–40 minuuttia. Anna jäähtyä haaleaksi.
  6. Viimeistele piirakka tuoreilla puolukoilla ja rosmariinilla, ja viiruta se balsamisiirapilla ennen tarjoilua.  

Tahininen suklaakakku

Tiedättekö tunteen, kun luulee täysin epäonnistuneensa tarjoiluiden kanssa, mutta sitten tapahtuu jokin ihmeellinen oivallus ja koko homman saa vielä pelastettua viime tipassa? Näin minulle kävi taannoin leipoessani suklaakakkua, jonka ohjeen olin pistänyt korvan taakse Avec Sofie blogista.

Minulle tuli rakkaita ystäviä kylään ja halusin kokeilla jotain uutta reseptiä jälkiruoan teossa. Bongaamani suklaakakkuohje kuulosti juuri sopivalta tämän illan tarkoitukseen, eli helppo ohje, mutta kivalla pienellä twistillä, mitä en ollut ennen kokeillut keittiössäni. Mutta miten kakun valmistus sitten sujui? Ensin sohlasin munien kanssa oikein kunnolla, ja keltuaisia tippui jatkuvasti valkuaisten joukkoon. Kun pelastin tilanteen vanhalla muovipullokikalla (rutista muovipulloa ja imaise keltuainen pullon sisään valkuaisten joukosta) unohdin taikinasta tahinin, tuon koko oleellisimman osan tämän kakun kannalta, ettei siitä tulisi vain tavallinen mutakakku. Kun sain kakun vihdoin valmiiksi ja olin saanut sulatettua tahinin jotakuinkin tasaisesti taikinan joukkoon (se olisi pitänyt lisätä aivan eri vaiheessa), olin pettynyt makuun aivan totaalisesti. Minua otti niin päähän, että oli räpeltänyt kananmunien ja tahinin kanssa niin paljon, ja lopulta jälkiruoka ei vastannut ollenkaan odotuksiani. Kakku ei ollut myöskään esteettisesti ollenkaan sitä mitä olin toivonut ja sen paisto kesti toivottua kauemmin, koska olin tehnyt kakun liian korkeaan vuokaan.

Onneksi vieraillani ei ollut mihinkään kiire ja kakku ehti hyvin kypsyä illallisemme aikana ja lopulta myös hoksasin, että kaapistani löytyy purkki ranskankermaa ja kiinalaisen teekaupan ruusuja, ja näin sain tehtyä pikaisen koristelun suklaakakulle. Maku parani kakun jäähtyessä kuten suklaakakuilla on yleensä tapana tehdä, mutta harmittelin makua silti. No mutta miten sitten kävikään? Emme jaksaneet syödä kakusta paljoakaan, joten sitä jäi yli 3/4 yli iltamme jälkeen. Onneksi seuraavana viikonloppuna minulle oli tulossa brunssivieraita, joten pakastin kakun viikoksi ja laitoin sitten uudelleen tarjolle. Ja mitä kakulle olikaan käynyt? Se oli AIVAN JUMALAISTA!

Kakusta tuli saman tien yksi lempparireseptini vierasvaraksi, sillä se kannattaa ehdottomasti tehdä edellisenä päivänä jääkaappiin vetäytymään, koska maku paranee moninkertaisesti ajan ja viilentymisen myötä. Lisäksi kun kakku nyt todistetusti kestää erinomaisesti pakkasta, niin kakku on myös helppo tehdä valmiiksi jo päiviä ennen vieraiden tuloa. Miten näppärää ja maukasta!

Tahininen suklaakakku

  • 265 g valkuaista (noin 9 kpl)
  • 75 g sokeria
  • 200 g maitosuklaata
  • 135 g tummaa suklaata
  • 125 g voita
  • 100 g keltuaista
  • 65 g tahinia (noin 2 rkl)
  • 35 g seesaminsiemeniä paahdettuna (noin 0,5 dl)

Sulata suklaat ja voi vesihauteessa. Lisää tahini.

Paahda seesaminsiemenet pannulla ja lisää ne sulatetun suklaan ja voin joukkoon.

Vatkaa valkuaiset ja sokeri marengiksi.

Lisää keltuaiset ohuena nauhana.

Lisää 1/3 osa marenkiseoksesta suklaamassan joukkoon. Käännä seosta varoen. Lisää loput marenkiseoksesta suklaan joukkoon.

Kaada seos vuokaan ja anna vetäytyä noin kymmenen minuuttia.

Paista uunissa 140 asteessa siihen asti, kunnes kakun sisälämpö on 85 astetta. Itse paistoin korkeassa vuoassa kakkua lähemmäs tunnin, mutta matalammassa vuoassa riittänee noin 20 minuuttia alkuperäisen ohjeen mukaan.

Koristele haluamallasi tavalla tai tarjoa sellaisenaan tai jäätelön kanssa.

Ps. Käytä ylimääräiset keltuaiset munakkaaseen, esim. sekoittaen ranskankermaan ja/tai maizenaan.

Kiireisen brunssiemännän pelastus: Shakshuka

Kun nauttii juhlien ja vieraiden hostaamisesta, mutta elää jokseenkin aktiivista elämää, tulee keksittyä mitä helpoimpia reseptejä, jotta virtaa ja aikaa riittää emännöidä usein eri tapaamisia. Shakshuka, joka arabiaksi tarkoittaa muuten sekoitusta, on alunperin tunisialainen muna-tomaattiruoka, jota syödään paljon arabimaissa ja pohjoisessa Afrikassa. Marokon ja Jordanian matkoillani olen herkutellut mitä mausteisimmilla shakshukoilla ja vihdoin tein sitä myös kotona brunssivierailleni. Käytin pohjana Glorian Ruoka ja Viinin ohjetta, mutta muokkasin sitä hieman ja haudutin ruokaa huomattavasti kauemmin.

Shakshuka on loistava ruokahävikin estäjä, sillä siihen voi ”heivata” kaikenlaisia mausteita, vihanneksia, juustoja tai lihanpaloja jääkaapista. Tällä kertaa tein tarjolle lihaisan version, sillä yleensä kokkailen lähes pelkkiä vegeruokia ja vaihtelu todella virkisti!

Voit tehdä shakshukan suoraan valurautapannuun tai valmistaa sen lähes valmiiksi normaalilla pannulla, ja lisätä ennen kananmunien ja fetan lisäämistä uunivuokaan, kuten minä tänään tein.

Shakshuka

1 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
2 isoa paprikaa
2-3 rkl öljyä
150 g chorizomakkaraa
200 g fetaa
2 tl juustokuminaa eli jeeraa
1/2 tl chilihiutaleita
1/2 tl chilijauhetta
2 tl sokeria
1 tl suolaa
2 tlk (luomu)säilyketomaatteja
1-1 1/2 dl vettä
6 luomukananmunaa
mustapippuria myllystä
1 rkl tuoretta basilikaa tai persiljaa

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli, viipaloi paprika. Kuumenna öljy isossa pannussa. Kuullota sipuli keskilämmöllä ja lisää hetken kuluttua paprika ja valkosipuli. Paista noin 5 minuuttia tai kunnes paprikat ovat pehmenneet.

Paloittele makkara pieniksi paloiksi. Lisää chorizo, mausteet, sokeri ja suola pannuun. Kääntele parin minuutin ajan. Pilko tomaatit. Lisää tomaatit ja vesi pannuun. Anna hautua miedolla lämmöllä noin 30 minuuttia. Lisää tarvittaessa tilkka vettä. Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Jos pannusi ei ole uunin kestävä, siirrä nyt seos öljyttyyn uunivuokaan. Tee seoksen pinnalle pienet kuopat ja riko kananmunat kuoppiin. Mausta kananmunat ripauksella suolaa ja pippuria. Ripottele murustettu feta pinnalle.

Nosta pannu uunin keskitasolle muutamaksi minuutiksi, kunnes kananmunat ovat hyytyneet.

Ripottele halutessasi yrttejä valmiin pannun päälle. Itse käytin tällä kertaa kuivattua italian yrtit sekoitusta, mutta tuoreet yrtit sopisivat myös mainiosti shakshukaan. Tarjoa tuoreen leivän kanssa.

Talvinen päärynäkakku

Olen jo yli kaksi kuukautta odottanut sopivaa hetkeä tehdä oma versioni Our Foodstories -blogin gluteenittomasta kurpitsa-päärynäkakusta ja vihdoin odotukseni palkittiin, kun sain pikkujouluvieraita kylään. Tämä ihanan mausteinen kakku sopii niin kahvin kuin glöginkin kanssa tarjottavaksi ja siitä riittää varmasti kymmenellekin hengelle syömistä.

Alkuperäisessä reseptissä ei mainita kokonaisvalmistusaikaa ja itsekin unohdin projektin kellottaa, mutta varaa reippaat pari tuntia kakun tekoon, sillä kurpitsan kuoriminen, paahtaminen ja kakun paistaminen ja jäähtyminen vievät yllättävän paljon aikaa.

Gluteeniton päärynäkakku kurpitsasta

Ohje 26-28 cm kakkuvuokaan

Kurpitsapyree

  • Noin 450 g kurpitsaa (itse käytin myskikurpitsaa)
  • 150-180 ml kauramaitoa

Taikina

  • Noin 600 g kurpitsapyreetä 
  • 270g tummaa gluteenitonta jauhoseosta
  • 225g pehmeää voita
  • 220g sokeria (itse laitoin 135 g appelsiinin makuista kookossokeria ja loput tavallista hienoa sokeria)
  • 4 keskikokoista kananmunaa 
  • 2,5 tl leivinjauhetta
  • 2-3 tl kanelia
  • 2 maustemittaa muskottipähkinää
  • 1/2 tl tuoretta inkivääriä hakkeena
  • 1/2-1 tl vanilijajauhetta
  • ripaus suolaa
  • 6 kiinteää, raa’ahkoa päärynää
  • koristeluun tomusokeria

Kurpitsapyree

Lämmitä uuni 180 asteiseksi tasalämmöllä. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja halkaise kurpitsa koostaan riippuen ainakin 4 osaan.  Poista kurpitsasta siemenet. Aseta kurpitsanpalat leikkuupinta paperia vasten uunipellille ja paista 30-50 minuuttia, kunnes kurpitsanliha on pehmeää.

Kun kurpitsan ovat pehmentyneet, kaavi kurpitsanliha kuoristaan ja sekoita kauramaitoon. Soseuta sauvasekoittimella. 

Taikina

Sekoita pehmeä voi sokereiden, vanilijajauheen ja suolan kanssa, ja odota ainakin 5 minuuttia, kunnes rikot munat yksittäin joukkoon. Vatkaa taikinaa jokaisen munan lisättäessä 20-30 sekuntia. Sitten voit sekoittaa joukkoon kurpitsapyreen.

Sekoita keskenään jauhot ja mausteet. Ja kuori päärynät. Huom! Jotta päärynät pysyisivät hyvin pystyssä kakussa, leikkaa pieni pala hedelmän pohjasta pois. (Allekirjoittanut ei tehnyt näin, ja täten käsissäni on nyt mukavasti kirveleviä palovammoja, koska jouduin vähän väliä lattelusikan avuin nostamaan kaatuneita päärynöitä pystyyn uunissa.)

Sekoita kuivat aineet voi-munavaahdon joukkoon ja mausta tuoreella inkiväärillä. Kaada seos kakkuvuokaan ja asettele päärynät kakkuun. Paista 65 minuuttia ja kokeile hammastikulla onko kakku kypsä. Jos uunisi on ärhäkkä, voi hieman lyhyempi paistoaika riittää ja voit tarvittaessa peittää viimeisen 20 min ajaksi kakun foliolla.

Kun kakku on valmis, nosta se jäähtymään ainakin tunniksi ennen tarjoilua. Koristele tomusokerilla.

Mehevä kesäkurpitsakakku

Vietimme eilen perinteeksi muodostuneita rapujuhlia, joiden järjestelyissä otin vastuulleni jälkiruoan valmistuksen. En voi olla ihailematta ystäväpiirimme tiimihenkeä juhlien järjestelyissä: Jo yli kymmenen vuoden ajan olemme järkänneet jos jonkinmoisia kekkereitä niin omalle porukallemme että myös suuremmille joukoille, ja aina jokainen kantaa kortensa kekoon ja lopputuloksena on mitä ihanimpia iltoja ja viimeisteltyjä juhlakokonaisuuksia.

Koska rapujuhlat ovat sesonkijuhla, niin tein jälkkäriksi kauden marjoista ja kasviksista pari herkkua. Toinen jälkiruoka oli yksi vakkarileipomukseni eli karviaispannari, toinen taas uusi kokeilu, gluteeniton kesäkurpitsa-granaattiomenakakku. Kakun ainekset löytyvät kaupasta täysin laktoosittomina.

1-DSC_1056

 

Gluteeniton kesäkurpitsa-granaattiomenakakku

Pohja:

  • 3 kananmunaa
  • 150 g voita
  • n. 350 g kesäkurpitsaa
  • 3 dl sokeria
  • 3,5 dl tummaa gluteenitonta jauhoseosta
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl jauhettua inkivääriä
  • 1 tl glögimaustetta (tai esim. jauhettua neilikkaa)
  • 1,5 tl kanelia

Väliin ja kuorrutteeksi: 

  • Muutama rkl karhunvatukkahilloa
  • 1 prk (250 g) mascarpone-juustoa
  • 2 rasiaa (á 200g)  granaattiomenatuorejuustoa
  • 2 rkl tomusokeria

Raasta kesäkurpitsa keskikarkeaksi raasteeksi esimerkiksi monitoimikoneella. Sulata rasva ja sekoita joukkoon kurpitsaraaste.

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää rasva-raasteseos. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinan joukkoon. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan.

Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia. Anna kakun hieman jäähtyä ja kumoa se.

Halkaise jäähtynyt kakku puoliksi. Levitä pohjalevyn päälle karhunvatukkahillo.

Sekoita kuorrutuksen ainekset (mascarpone, tuorejuustot ja tomusokeri) kulhossa. Levitä osa kuorrutteesta kakun väliin ja loput pinnalle.

Koristele haluamallasi tavalla. Itse käytin teekaupasta ostettuja ruusunnuppuja ja mintunlehtiä, mutta myös karhunvatukat, paahdetut kookoshiutaleet tai moni muukin koriste sopii hyvin jämäkän mascarponekuorrutteen päälle.

1-DSC_1057

Etnisempää illallista Berliinissä

Tarkastin eilen Berliinin lomamme tricount-tililtä aamiaisten hintoja ja tajusin aika paljon liioitelleeni niitä. Useimmat aamiaisemme olivat vain kymmenen euron luokkaa hengeltä, koska otimme aina pari annosta jaettaviksi. Ja tähän summaan kuului toki erikoiskahvit tai tuoreet minttuteet molemmille. Niinpä Berliinin aamiaiset alittavat todella komeasti Kallionkin hintatason ja herkuttelet Berliinissä todella kattavan aamiaisen samalla hintaa kuin monesti Helsingissä saa vain erikoiskahvin ja pienen makean.

Tähän vinkkipostaukseen päätin vuorostaan nostaa muutaman ikisuosikkini etnisemmistä ravintoloista. Näihin kolmeen paikkaan eli etiopialaiseen Bejteen, marokkolaiseen Barakaan ja vietnamilaiseen Monsieur Vuongiin tykkään aina viedä vieraitani tai matkaseuralaiseni, sillä vastaavia paikkoja en tiedä Helsingissä. Ne sijaitsevat jälleen eri kaupunginosissa keskenään, joten kaupunkia tulee mukavasti otettua haltuun samalla kun vierailee nämä paikat läpi.

Schöneberg – Bejte

1-FullSizeRender 19 kopio

Etiopialainen Bejte on harvinainen tapaus kahdesta asiasta: kotitekoisesta hunajaviinistään (huomioi äärimmäisen söötit pullot) ja nettiajanvarausmahdollisuudestaan. En voi ikinä lopettaa hämmästelemästä, että milloin Saksa saadaan 2000-luvulle nettisivujen ja ajanvarausten osalta, muista mobiilitoiminnoista puhumattakaan, mutta tästä siis pisteet Bejtelle. Ravintola on usein täynnä, joten varaus kannattaa tehdä lähes poikkeuksetta. Etenkin jos on kesäaika ja haluaa terassilta pöydän. Bejte sijaitsee todella lähellä Nollendorfplatzin U-bahn asemaa (Zietenstraße 8), joten mikäli suunnittelet päivää esimerkiksi Kudamin shoppailukadulla, eläintarhassa tai muissa läntisemmän Berliinin nähtävyyksissä, kannattaa tämä ravintola yhdistää sen päivän ohjelmaan.

Mitä tulee varsinaiseen ruokaan Bejtessä, niin suosittelen ehdottomasti jakamaan illallisen 2-4 hengen voimin. Tähän löytyy kaksi vaihtoehtoa; liha- tai kasvisvaihtoehdot. Ruoan määrä jaettavalla tarjottimella riippuu siitä miten monta henkeä sen jakaa, ja hinta on jälleen kerran huokea. Niin paljon kuin kasvisruokia suosin, niin täällä tykkään itse enemmän lihaversiosta. Jaettavassa tarjottimessa on siis etiopialaiseen tapaan jättimäisiä lettuja, joiden päällä on erilaisia tahna-annoksia. Tahnoja on syöjistä riippuen 8-11 erilaista. Joka ilta virallisesti kello 20 (oikeasti siis klo 21-21:30 maissa) paikan emäntä paahtaa ravintolassa kahvipavut itse ja voit seurata tapahtumaa sekä nauttia voimakkaasta kahvista jälkikäteen. Kyseessä on aika savuava operaatio, joten mikäli olet tosi herkkä savulle, suosittelen syömään tätä ennen.

Schönebergin alue on kaunista, mutta omaan makuuni hieman liian uinuvaa. Toisaalta taas Nollendorfplatzin ympäristö on kuitenkin hyvin omaleimaista, elävää ja liberaalia, ja alue poikkeaa mielestäni silminnähden muusta Schönebergistä ja jopa Berliinin itäosista. Schöneberg ja Nollendorfplatzin alue on mielestäni todella turvallista seutua ja ainoa syy miksen osaa antaa enempää vinkkejä Schönebergiin on ainoastaan sen tuntemattomuus itselleni. Bejteen kuitenkin vaellan aina uskollisesti, vaikkakin siellä on myös aika hidas palvelu.

Kreuzberg – Baraka

1-IMG_5150

Pahoittelut huonosta kuvasta, mutta selitys puhukoot puolestaan: Joka kerta kun marokkolaisravintola Barakan illallistarjotin saapuu eteen, niin jos en minä, niin joku muu hyökkää kimppuun ennen kuin ehtii sanoa kissa. Tai ottaa kuvaa. Kyseessä on siis jälleen seurueen kesken jaettava ateria, mikä monien makujen maistelun lisäksi tekee ruokailusta sosiaalisempaa. Rakastan jakaa ruokani hyvässä seurassa (toisin kuin Frendien Joeyja kaipaan todella paljon tällaisia ravintoloita Helsinkiin fine dining-osaston ulkopuolelle. Siksi kenties Bejten ja Barakan kaltaiset paikat pysyvät ikisuosikkeinani Berliinissä. Barakan annos sisältää pari pikkuannosta, joita en itse suuresti fanita, mutta suurimmilta osin maut ovat aivan ihania ja heidän falafelinsa ovat yksiä parhaista, joita olen koskaan maistanut Lähi-Idän ulkopuolella.

Baraka on myös sisältä todella persoonallinen ja harmittelenkin nyt kovasti, etten ole koskaan lukuisten visiittien yhteydessä tajunnut kuvata siellä tunnelmaa. Matalien massiivisten pöytien ympärille keräännytään rennosti viettämään iltaa tyynyillä istuen ja koukeroisten valaisimien viidakko on jotenkin hurmaava. Erikoista sisustusta on hieman vaikea kuvailla, mutta menehän käymään Barakassa ja koe eksoottinen tunnelma itse! Baraka sijaitsee Kreuzbergissä aivan Lausitzer platzin reunalla (Lausitzer platz 6) eli kivenheiton päässä Görlitzer bahnhofin metroasemalta. Hinnoiltaan Baraka on erittäin edullinen ja täällä mielestäni hinta-laatusuhde kohtaa erinomaisesti.

Mitte, Weinmeister Strasse – Monsieur Vuong

1-Berliini 20174

Mietin hetken, että voinko julkaista tätä vinkkiä, sillä kuvat paikasta ovat edellistäkin kuvaa surkeammat. Mutta jatketaan nyt ruoka eivätkä kuvat edellä. Vietnamilainen Monsieur Vuong oli yksi vakkaripaikoistani Berliinissä asuessani ja haluan käydä siellä edelleen, kun matkustan kaupunkiin. En ole koskaan käynyt Vietnamissa, joten ruoan autentisuutta en osaa arvioida, mutta Monsieur Vuongin salaatit ja smoothiet ovat niin ihanan freesejä, että parempia saa hakea. Joskus noodeliannokset ovat olleet lievä pettymys turhan miedosti maustetun kanan takia, mutta salaatit eivät kyllä petä koskaan! Paikkaan on usein pitkä jono ovella ja se kertonee siitä, etten ole aivan yksin näkemykseni kanssa.

Berliiniin moni vaeltaa kebabin takia ja erityisesti hehkuttavat Mustafa’s gemüse kebabia. En kuulu itse kebabin rakastajiin ja omat suosikkini ovat pari pienen pientä kioskia, jossa kanaschwarma sekoitetaan niinkin ällöttävään asiaan kuin ranskanperunat. Niinpä en ala antamaan kebabvinkkejä blogissa, sillä ylitän varmasti kaikki hyvän maun rajat monen mielestä suosituksissani. 😉

Parempi aamiainen Berliinissä

Kuinkakohan monta kertaa saan vuodessa viestin, että olisiko minulla antaa Berliiniin ruokalomavinkkejä? Vaikka matemaattiset taitoni eivät ole edes huonoimmasta päästä, niin en ole pysynyt laskuissa. Syynä tähän on jo pieni (!?!) tovi sitten vietetty vuosi Berliinissä gradun ja töiden parissa (kauhistun joka kerta kun tajuan miten kauan siitä oikeasti jo on), jolloin kolusin kyllä aika antaumuksella niin ruokamekan trendipaikat kuin myös ne kaupungin jemmatut helmet. Monta kolkkaa on Berliinissä vielä koluamatta, mutta tietyt kulmat tunnen kuin taskuni. Tai ehkä jopa paremmin.

Suosituslistani on todella pitkä ja tämän ovat huomanneet ystäväni, keille olen jakanut Googlen tähtikarttani eli kaikki ne ravintolat, kahvilat ja kuppilat, joissa olen käynyt tai jotka ovat seuraavalla reissulla testivuorossa. Tähtiä taitaa olla rustattuna Google Mapsin karttaan noin 50 kappaletta. Onkin sitten hyvin paljon vaikeampi homma poimia sieltä lyhyelle reissulle ”must go” -paikkoja ja vieläpä jos kysyjä ei tunne kaupunkia entuudestaan tai tiedä miten siellä liikkua. Suosittelen lämpimästi tutustumaan kaupunkiin pyörän selästä, mutta jos se ei tunnu omalta jutulta, niin onneksi Berliinissä on yksi toimivimmista julkisen liikenteen verkostoista mitä olen koskaan missä nähnyt. Kun saa edes vähän U-bahn-, S-bahn-, raitiolinja- ja bussiväyliä haltuunsa, niin kaupungin hahmottaminen on jo aika helppoa. Tykkään suositella aamiaisia eri kaupunginosista, niissä kun on aivan eri tunnelma keskenään ja se on juuri parasta koko Berliinissä. Siksipä mielelläni lempeästi tuuppaan tuttavia ottamaan useamman eri kaupunginosan Berliinin reissulla haltuun ja tässä on ainakin kahvilamotivaatiota siihen. Kaikki suosittelemani aamiaiset ovat ns. Kallion hintatasoa eli alle pari kymppiä hengeltä. Lisäksi nämä vaihtoehdot ovat tarjolla myös arkisin.

NeuköllnRoamers

1-Berliini 20171

Neuköllnillä on mielestäni turhaan ollut huono maine jokseenkin pitkään, sillä se on jo vuosia ollut kaupunkin ns. nouseva alue. Roamers (Pannierstrasse 64) on siitä upea osoitus. Tuo piskuisen pieni, mutta sitäkin sympaattisempi viherkasveja pursuava paikka ei jätä kyllä ketään herkuillaan kylmäksi. Pienellä poikkeuksella tosin: Jäähiilikahvilla! Maailmalla sydämiä ja eritoten vatsoja valloittanut hiilikahvi on paikan hitti, eikä turhaan. Itse olin ainakin täysin myyty ja suunnittelen liioittelematta jo uutta Berliinin reissua lähestulkoon vain tämän kahvin takia. Parasta sumppia siis mitä tämä nainen on koskaan elämässään maistanut. Lisäksi paikan jugurtti tuoreilla hedelmillä sekä viikunaleipä ovat myös visiitin väärtejä. Tarjoiluasenne on jokseenkin -khröm- erityislaatuista, mutta sitä se on varsin monessa paikkaa Berliinissä. Niin kauan kuin löysähköön menoon ja ammattiylpeyden puutokseen ei kiinnitä liiaksi huomiota, niin tämä paikka on ainakin minulle tulevilla reissuillani yksi pakko päästä -paikkoja.

Mitte/Prenzlauer berg – Spreegold

1-Berliini 2017

Spreegold oli itselleni uusi tuttavuus tältä kesältä ja todella mieluinen sellainen. Suurena uppomunakriitikkona kelpuutin mielihyvin kahvilan lohi-uppomunaleivän sekä nautiskelin erinomaista kurkumalattea. Mielenkiintoisen lisän aamiaiseen toivat paleopannukakut. Olin itse niistä aivan haltioissani, mutta matkaseurani ei niistä juurikaan innostunut. Makuasioista ei voine kiistellä, mutta suosittelenpa niitä silti. Spreegoldin löydät peräti neljästä lokaatiosta, mutta kieltäydyn silti kutsumasta sitä ketjuksi. Sitä vastoin se voisi olla iloa monistettuna muutamaan paikkaan.

Mitte, Weinmeister Strasse – Father Carpenter Coffee Brewers

1-IMG_4970

Berliinistä on mielestäni vaikeahkoa löytää erinomaista kahvia. Father Carperter Coffee Brewersiäkään en yksin kahvin takia suosittelisi, mutta heidän lokaationsa on toisella kaupungin lempishoppailukadullani ja miljöö mielestäni aivan ihana. Kahvila sijaitsee kauniin talon sisäpihalla ja siellä on mukavasti myös sisätiloja. Niinpä täällä on enemmän kuin kivaa piipahtaa joko ostospäivän keskellä levähtämässä tai aloittaa päivä aamiaisella, ennen kuin suuntaa Neue Schönhauser Strassen tai Alte Schönhauser Strassen symppiksiin pikkuliikkeisiin. Avocadoleipä ja talon granola paistetulla banaanilla olivat todella herkullisia, eivätkä naapuripöytien annoksetkaan yhtään huonommilta näyttäneet meidän herkkujemme rinnalla.

Prenzlauer Berg – Haferkater

1-Berliini 20172

Haferkaterin löydettyäni oli vaikea pidätellä tunnemyrskyä enää sisälläni. Tämä kaunis pieni kahvila sijaitsee todella lähellä vanhaa kotiani, on äärimmäisen edullinen, tunnelmallinen ja Berliinille hieman poikkeuksellisesti tarjosi ystävällistä palvelua. Se siis lähestulkoon voisi olla vakkari aamupalapaikkani, mutta ei ole sitä. Ehkä vielä joku päivä? Puuroannokset ovat 3-5 euroa ja äärimmäisen maittavia. Jaoimme sekä suolaisen puuron, josta vinkkasinkin eilen täällä, sekä makean kirsikka-paahdettukookos-valkosuklaapuuron. I know, överiä mutta niin hyvää! Haferkaterin löydät myös Friedrichscheinista aivan ihanalta Boxhagener Strasselta (jossa on muuten ainakin ennen muinoin ollut ihania syksyisiä puistokirppiksiä tähän aikaan vuodesta) sekä päärautatieasemalta take away kioskina. Mutta huom! Tämäkään ei ole ketju, vaan monistettu ilo. 😉

Jotta postaus ei menisi aivan liian pitkäksi, niin lopetan vinkkailun tältä erää tähän. Toivottavasti tykkäätte vinkkilistasta vol 1. Nautinnollisia aamiaisia Euroopan parhaassa kaupungissa!

Suloinen suolaisempi aamupuuro

Entisessä kotikaupungissani Berliinissä bongasin kesälomalla hurjan monta uutta ja aivan mielettömän kiehtovaa kahvilaa. Ikävääni kaupunkia kohtaan ei helpottanut laisinkaan se, että suurin osa uusista suosikkipaikoistani löytyi juurikin vanhoilta kotikulmiltani Prenzlauer Bergistä. Jaan Berliini-vinkit pian täällä erikseen, mutta sitä ennen vinkkaan teille kesän parhaasta tuliaisestani, nimittäin suolaisen vuohenjuustopuuron reseptistä. Suolaisia puuroja tarjoilee Berliinissä mm. Haferkater.

Puuron ainesosia voi lisäillä ja vähennellä näppituntumalla ja oman maun mukaan, mutta itse loihdin pientä luksusta viikonlopun aamupuuroon tällä tavoin:

Vuohenjuusto-päärynäpuuro

  • 2 hengen kaurapuuroannos suolaiseen veteen keitettynä
  • 1 päärynä pilkottuna
  • 1/4-1/3 pkt pehmeää vuohenjuustoa (myydään pyramidin mallisissa paketeissa, esim. näissä)
  • pari-kolme oksaa tuoretta timjamia
  • kourallinen pähkinäsekoitusta 
  • hunajaa

Keitä kaurapuuro normaalisti ohjeen mukaan, mutta muista ehdottomasti keittää se suolatussa vedessä. Lisää hautuneeseen puuroon vuohenjuusto ja sekoita reippaasti puuro kuohkeaksi. Lisää joukkoon riivitty timjami.

Halutessasi voit sekoittaa joukkoon myös osan pähkinöistä ja päärynästä, tai ripotella kaikki loput ainekset puuron päälle lautasella. 

Purista päälle vielä juoksevaa hunajaa ja nauti. 

1-DSC_1038